Liikuntaopiston historian ensimmäiset Liikuntaneuvojat valmistuivat 7.10.2014

7.10.2014







Tänään 7.10.2014 valmistuivat Virpiniemen liikuntaopiston historian ensimmäiset Liikuntaneuvojat! 
Valmistujaisia vietettiin näissä tunnelmissa! 
Liikuntaopiston henkilökunta onnittelee vielä kerran kaikkia valmistuneita! Iso kiitos myös kaikille koulutusta järjesteneille tahoille!

 

LIIKUNTANEUVOJA OPISKELIJAN PUHE PÄÄTTÄJÄISISSÄ: 

Kaksi vuotta sitten elokuisena aamupäivänä liikuntaopiston aulassa seisoi 40 hämmentyneen näköistä nuorta. Osa oli kuullut uudesta koulutuksesta kavereilta, toiset foorumin mainoksesta ja joillekin koulutus oli lapsuuden haaveiden täyttymys.

Nuoresta mittaa- hanke ja nuorten oma aktiivisuus valmisti heille, uuden koulupaikan ja työsuhteen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Sana liikuntaneuvoja kummittelija nuorten mielessä. Jos liikunnanopettaja opettaa liikuntaa ja liikunnanohjaaja ohjaa liikuntaa, mitä tekee liikuntaneuvoja?

Opintojen alkaessa uusia aineita ja vieraita sanoja oli moodle, sähköposti ja facebook ryhmät täynnä.

Teres minor ja major,

os fibula, os tibia

pegagogiikka ja didaktiikka

lautakaato ja kaarihyppy

tempo ja  rytmi

kuokka ja molle

Alkuhämmennyksen jälkeen vieraista sanoista tuli meille tuttuja ja osa liikuntaneuvojan slangia. 

Kahden vuoden matkan aikana vastaan on tullut ylämäkiä ja alamäkiä. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Elämyksiä ja pettymyksiä.Aivan kuten syysvaelluksella syötteen kansallispuiston upeissa maisemissa. Viileän telttayön jälkeen jokainen oppi, että puuvillaa on syytä välttää ja makuupussin laatuun on syytä panostaa. Nuotion tuli ja pussikeittojen antimet olivat arjen pientä luksusta metsän keskellä.

Valmennuksen tunneilla pääsimme puolestamme pureutumaan biomekaniikan, kiihtyvyyden, voiman ja nopeuden maailmaan. Saimme myös vastauksen siihen miten Usain Bolt on maailman nopein 100m ja 200m mies. Lisäksi pääsimme juoksemaan ketteryystestejä ja hikoilemaan energiatestin parissa.

Kovan urheilun lomassa, välillä oli hyvä rentoutua rauhallisen musiikin ja kynttöiden valossa, joogan, pilateksen ja chiballin tahtiin.

Myös energiakulutusta ja kaloreiden saantia oli hyvä pysähtyä miettimään.

Kiireisen arjen keskellä oli myös hyvä ottaa hetki itselle ja pysähtyä miettimään omaa hyvinvointia. Kuka minä olen? Millainen minä olen? Mikä tekee minut onnelliseksi ja mistä saan voimavarani?

Kun itsellä on hyvä olla, on helpompi olla iloinen, positiivinen ja kannustava työtoveri. Aurinkoinen ja asiakkaita tsemppaa liikuntaneuvoja.

Matkan varrella olemme saaneet opiskelijan roolin lisäksi, uuden roolin. Meistä on tullut tiimien ja työyhteisöjen jäseniä. Siellä olemme saaneet oppia ja opetella, mokata ja harjoitella. Meidänkin apua on tarvittu ja meistä on tullut jopa korvaamattomia tiimien ja työyhteisön jäseniä.

Kolme pakollista ja kaksi valinnaista tutkinnon osaa huipentuivat näyttötilaisuuteen. Kirjoitimme useita kymmeniä sivuja, valvoimme unettomia öitä ja hikoilimme kainalot kosteiksi. Pieni pala kurkussa astelimme arviointilaisuuteen. 

Esittelimme suunnitelmat, videot, kuvat ja materiaalit. Myimme omaa osaamistamme parhaalla mahdollisella tavalla. Osa sai kaupat tehtyä, pyytämällään hinnalla, toiset joutuivat antamaan hieman alennusta ja osa myymän vähän halvemmalla.

Oliko viilattavaa tuotteissamme, myyntitavassamme vai ostajassa? Kuusi tuotetta meni kuitenkin kaupaksi ja saimme tutkintodistuksen. Mutta tästä kaikesta saimme myös äärettömän paljon muutakin. Saimme elämän matkareppuumme monta kiloa uusia asioita, neuvoja ja niksejä.

Tänään lokakuisena aamupäivänä on kuitenkin meidän vuoro, astella liikuntaopiston ovesta ulos. Kartta ja kompassi kädessä kohtia uusia reittejä ja uusia mahdollisuuksia. 

Näillä eväillä pääsee ainakin valloittamaan pätsänin ja ballaksen huipun, mutta minne muualle näillä eväillä pääseekään, sen aika näyttää.

Minne matka ikinä viekin, muistakaa kysyä:

Tuliko hiki?

Oliko Hauskaa?

Opittiinko jotain?

KIITOS! 

 

(Opiskelijan puhe, Johanna Pelkonen, LPT 2)